Maanantain moraali-mysteeri-mietintä 116

Ostin viikonloppuna läppärin. Speksit voitte tarkistaa verkkokaupasta.com:ista.

Tarinamme alkaa kuitenkin jo ennen sitä.

Ensinnäkin matkapäiväksi ilmatieteenlaitos oli antanut metsäpalo-, uv-säteily sekä helle-varoituksen. Ainoa mikä puuttui oli Godzilla-havainto Itämerellä, mutta sehän olisikin ollut jo liian täydellistä.

Olotila tässä vaiheessa: tuskaa.

Seuraavaksi ukkonen oli iskenyt jonnekin VR:llä, joka ei ole vieläkään ymmärtänyt varmentaa järjestelmiään eli yksi salama – yksi Etelä-Suomen raideliikenne sekaisin. Juna myöhässä 15–30–60 minuuttia. Odottelua asemalaiturilla jossa saattoi hetkellä millä hyvänsä iskeä metsäpalo, uv-säteily ja/tai helle.

Olotila tässä vaiheessa: raastavaa tuskaa.

Junan saavuttua ainoana ihmisenä koko vaunussa juuri minun vieressäni istui ihminen. Ei siis leppoisaa lokoilua ja käden pitämistä käsinojalla. Juna myöhästyi määränpäästä 15—30—40—50—60 minuuttia.

Olotila tässä vaiheessa: hiukset ennenaikaisesti harmaannuttavaa raastavaa tuskaa. 

Junan saavuttua matka kauppaan oli ilahduttavan tapahtumaköyhä. Tietokoneen löytyminen kaupasta oli samaa jatkumoa. Ikävä kyllä kolmen suora ei jatkunut kassalle asti: tietokonettani ei löytynyt varastojärjestelmästä.

Olotila: ennenaikaisesti harmaantuneet hiukset hiekkapuhaltimella föönäävän raastava tuska.

Lopulta kone kuitenkin löytyi ja sain sen ostettua, joskin oudoksuin äänettömästi sen alhaista hintaa.

Kun pääsin kokeilemaan konetta, havaitsin että se oli todellakin haluamani koneen muutaman kympin kehittynempi versio.

Olotila: ennenaikaisesti harmaantuneiden hiusten, hiekkapuhaltimella suoritetun föönäyksen jälkeinen…tunne?

Miten karma tulisi lepyttää tällaisen tapahtuman jälkeen? Se nimittäin ei ilmeisesti yrittänyt hyvitellä minua mitenkään kokemistani vastoinkäymisistä; ostostapahtuman jälkeen oli hetken tyyntä, mutta sen jälkeen elämä on ollut kuin tuhannen metrin aidat sokkojuoksuna miinakentällä.

Vertaan Helsingissä käyntiä erään vietnam-veteraanin vastaukseen vetäytymisen jälkeiseen ”miltä nyt tuntuu?”-kysymykseen: ”vaikea kuvailla tätä sanoin, mutta tahtoisin sinne takaisin, ihan vain jotta voisin lähteä taas pois”, joten kaupassakäynti ei ole optio.

Lisäksi olen jo ehtinyt tahria koneen kunnian ascii-kielen sanoin kuvaamattomilla tavoilla, joten sitä tuskin halutaan takaisin.

Ehdotuksia?

Mainokset

5 Responses to Maanantain moraali-mysteeri-mietintä 116

  1. Tiina sanoo:

    Anna olla ja jos joku tulee myöhemmin jotain kysymään asiasta, niin esitä, että et ymmärrä tietokoneista mitään eli esitä tyhmää. Siihen riittänee muutaman turunkielisen lauseen opettelu.

  2. ill. sanoo:

    ei saa nauraa.. ei saa nauraa.. ei saa naurAHHAHHAHHHAHAAHAHAAAAA xD

    sori, ei millään pahalla, taidan olla hiukan yliväsynyt..

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: