Kill Tarantino-hetki IV – Angelika-kohtaus 00086

(Uskoisin että Angelika-romaaneissa on ainakin yksi tällainen hetki. Ei siis sillä että olisin lukenut niitä.)

Persoonaton, väritön ja autio.

Näillä sanoilla asuntoa voisi kuvailla vieras. Ulkopuolisen silmin nainen tuntuikin odottavan tällaista, sillä hän vilkuili ovelle jatkuvasti. Tilannekuvausta kuitenkin sekoitti naisen kiireinen matkalaukun pakkaus.

Joka tapauksesa ovelta yhtäkkä kulunut koputus ei tuntunut yllättävän häntä. Koputus jatkui, mutta nainen ei antanut sen häiritä pakkaamista; pikemminkin se nopeutui. Nainen sai laukkunsa suljettua kun koputus lakkasi. Siksi hän ehti suojata kasvonsa kun ovi räjähti sisään.

Oven raunioista asteli mies varmoin askelin. Hänellä ei tuntunut olevan mitään kiirettä kun hän katseli asuntoa ovensuusta. Kun mies huomasi maassa makaavan naisen, hän kumarsi tälle hymyillen huolettomasti.

– Tervehdykseni teille, arvon neiti. Tietänette miksi olen tullut luoksenne?

Nainen sysäsi kasvojensa edessä olleen laukun syrjään ja nousi seisomaan.

– Poliisit ovat kohta täällä, joten jos ajattelit tehdä jotain, nyt olisi hyvä hetki sille tai sitten painua kuuseen kun vielä voit.

– Mutta arvon neiti, sehän olisi epäkohteliasta. Ja koska asutte näinkin kaukana, poliisien tulo tai jopa heidän hälyttämisensä kestää. Meillä on aikaa keskustella.

– Keskustella? Mistä? Ulko-ovien räjäyttämisestä?!

Mies asteli lähemmäksi naista. Nainen vetäytyi kauemmaksi.

– Näettekö? Mies sanoi. Te tiedätte miksi tulin tänne luoksenne näinkin…väkivaltaisesti.

– Minä olen nähnyt sinut jossain, nainen vastasi. Sinä olet ollut muistoissani niin kauan kuin muistan. Sinä olet mörkö.

Mies pysähtyi paikoilleen.

– Mörkö? Minä? Arvon neiti, jos jotain, niin minä olen tässä loukattu osapuoli. Teidänkaltaisenne teki aikoinaan minulle suurta vääryyttä ja minä olen vain korjannut tämän epäoikeudenmukaisuuden.

– Minulla on päässäni muistoja asioista mitä en koskaan ole tehnyt tai nähnyt! Ja aika helvetin moni niistä koskee sinua! Joten ei puhuta epäoikeudenmukaisuudesta!

Miehen kasvoilla ei näkynyt enää huolettomuutta tai hymyä. Nyt niitä varjosti puhdas viha.

– Te kaikki ansaitsitte sen ja enemmänkin! Minä en tuhlaa enää aikaani puhumiseen! Hyvästi, arvon neiti!

Se oli viimeinen asia minkä nainen kuuli ennen kuin kaikki pimeni.

Jatkuu…

Mainokset

6 Responses to Kill Tarantino-hetki IV – Angelika-kohtaus 00086

  1. 3xikuisuus sanoo:

    Kappas, tännehän on tullut päivityksiä! Kännykän kautta nämä eivät jostain syystä näy.

    Minusta muuten Musta Torni -sarjan loppu oli erinomainen.

    • Yritän kovasti saada tänne sellaisen ”Liian kuumaa kännykkään”-tunnelman.

      En ole lukenut Mustan Tornin loppua, joten ennustan että osa teistä pettyy, osa teistä tykästyy ja osa on vaan ”meh. Mixei se vaan voisi kirjuuttaa kindlen tullista?2?”

  2. ill. sanoo:

    voi hitto, en ole koskaan saanut käsiini Mustan tornin niitä osia jotka tulivat Kolme korttia pakasta jälkeen. exällä ne ovat saksaksi mutta luen sillä kielellä vain pakosta romaaneja. asiajutut menettelee mutta romaaneissa kieli on täysin käsittämätöntä sotkua enkä osaa kääntää sitä mielessäni mitenkään järkeväksi suomeksi. 😛

    joten toivottavasti mulla on Kill Tarantinon kanssa enemmän onnea, oli loppu mikä hyvänsä.

    • Tästä syystä en ole jaksanut lukea Mustaa Tornia, vaikka minulla onkin ykkösosa jossain kotona. En oikein tykkään jutusta joissa yritetään kaunokielisesti luoda oma todellisuus, jossa ei ole mitään rajapintaa omaan ulottuvuuteemme.
      Siksi olen yrittänyt kirjoittaa tämän tarinan Elmore Leonardin tyylisesti, eli lyhyitä, yksinkertaisia lauseita, jotka kuitenkin sisältävät informaatiota.

      En sano että olisin onnistunut, mutta hitto vie jos en vie tätä surulliseen loppuunsa (siis laadullisesti ainakin).

      Lisäksi tahtoisin huomauttaa että dialogin kirjoittaminen on vaikeaa. Paitsi tietenkin jos sitä kirjoittaa tv-sarjaan: http://www.indavideo.hu/video/The_Wire_-_DrotTV_-_Fuck

      • Kaisa sanoo:

        Ei rajapintaa? Kuule, sä et vaan ole kuullut ruusun kutsua.

      • Luin yhden Musta torni-novellin jossain kauhukokoelmassa ja tutustuin sen maailmaan suomeksi julkaistujen sarjakuvien kautta ja yritin aloittaa ensimmäistä kirjaa, mutta ei.

        En ole koskaan pitänyt miekka&magia-fantasioista (paitsi jos mukana on Conan) tai scifi-jutuista (paitsi jos mukana on Arthur Dent ennen kuin Eoin Colfer pääsi häsläämään). Olen tykännyt genren huumorijutuista tai jos ne peilaavat meidän maailmaamme.
        Jos taas grr’nt aikovat uuu’uu’yy:ta rtmbv:iin ennen kuin oooåååå ehtii hyökätä ensin, niin ei minun kuppini kahvia ollos hän.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: