Kill Tarantino-hetki III – lopun alku 00085

(Teille jotka vasta nyt liitytte mukaan: I-osa löytyy täältä ja II-osan saatte täältä. Te muut voitte jatkaa siitä mihin jäätiin)

Kapakka oli hiljentynyt kun viimeinenkin asiakkaista oli tajunnut että vaikka kotiin ei tarvitse mennä niin tännekään ei voi jäädä. Baarimikko pyyhki pölyjä pöydiltä ja asetteli tuoleja järjestykseen. Sitten maailma räjähti.

Seuraavan kerran kun baarimikko hahmotti sijaintinsa, hän löysi itsensä  tiskin luokse sinkoutuneena. Etuovelta oli hänen luokseen suora reitti aivan kuin iskun takana ollut voima olisi työntänyt kaiken tieltään. Ovella seisoi aiemmin baarissa käynyt mies, ja kuitenkaan se ei ollut hän. Siinä missä raihnainen ihmisyksilö oli aiemmin illalla hädin tuskin pysynyt pystyssä, nyt sisään astui suoraryhtinen mies varmoin askelin.

– Missä hän on? mies kysyi.

– Hei jätkä! A) nyt suututit väärän tyypin, B) en tiedä mistä v**sta puhut ja C-kohta liittyy kivuliaasti  A-kohtaan! baarimikko vastasi nousten pystyyn.

– Minä tiedän että hän oli täällä, vaikka väitittekin muuta. Minä tunnen hänen olleen täällä. Jokaisella miehellä on hintansa; kertokaa missä hän on ja saatte omanne!

Baarimikko ei vastannut, vaan kurotti tiskin taakse ja otti esille puumailan.

– Nyt v**tu ala painua taikina tai kohta alkaa joulupullan leipominen! Suksi v**tuun!

Mutta muukalainen ei liikahtanutkaan. Ei vaikka baarimikko juoksi häntä kohti ja nosti mailansa iskuun ja löi ja…isku ei koskaan osunut mihinkään.

Liike ei kuitenkaan lakannut. Baarimikko tunsi kuinka hän putosi jossain missä ei ollut värejä tai rajoja. Hän tiesi että lopussa olisi jotain hirvittävämpää kuin mitä oli koskaan osannut pelätä ja mitä pidemmälle hän putosi sitä enemmän hän ymmärsi kuinka häntä odottava asia oli pimeä ja kylmä ja yksinäinen ja nälkäinen.

Jokaisella miehellä on hintansa, jostain/kaikkialta kuuluva ääni sanoi. Mitä annatte minulle että putoaminen loppuu?

Jatkuu…

Mainokset

2 Responses to Kill Tarantino-hetki III – lopun alku 00085

  1. Waldorf sanoo:

    Hei. Tässä on sitten paree olla huomattavasti kelvollisempi loppu kuin mitä Kingin überkoukuttaneessa Mustassa Torni -sarjassa. Josta seitsemännen kirjan viimeisen sivun luettuani meinasin tehdä turhautuneisuudesta kekritulia.

    • Lopetukset ovat hankalia ja olen ensimmäisenä myöntämässä että sössin ne.
      Aloitukset ovat vaikeita, mutta ne aina kompastelen läpi. Keskikohdissa loistan, mutta sitten lopetukset ovat aina niin anti-kliimaksisia, että ilmanpaine laskee huoneessa lopputyhjiön syntyessä tietokoneruudulle.

      Eli minä en oikeasti halua pitkittää juttujani vaan pelata aikaa. Katsotaan mitä tästäkin tulee…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: