Tällä viikolla on tullut syötyä: lauantai 00079

Viikon pointti huipentui lauantaina.

Läpikäytyäni surkean kurjan kulinaristisen viikon, jonka teema oli ”elintarvikekemikaalit luonnollisen makuisina korvikkeina” pääsimme lauantaina itse asiaan.

Käytin monikkoa koska en ollut yksin kokiessani makuaistien siirtymisen aistilimbosta aromi-taivaaseen, mutta viattomien suojelemiseksi ei siitä enempää.

Se ei kuitenkaan estä minua kertomasta että kävimme Kultaisessa hirvessä syömässä härän sisäfilepihvit paistinperunoilla. Ikävä kyllä minulla ei ole tarjota kuvaa, koska ensinnäkin härän sisällä on aika pimeää ja toisekseen kameran käyttäminen ravintolassa on jotenkin mautonta…mitä itse pihvimme ei ollut (mautonta? Pihvi ei ollut? Tajusittehan? Tajusittehan?)

Viikon kestäneen makuaistien nollaamisen jälkeen asteikon siirtyminen välillä 1-10 kohtaan 11 voisi saada jossain artikuloivammassa yksilössä aikaiseksi ylistysrunon stressitöntä ja pallitonta nautaeläintä kohtaan, tai sitten ihmettelyn siitä miten Tekijä osoitti huumorintajunsa luomalla sekä murean lihan että keitetyn kaalin.

Sen sijaan viittaan tähän musiikkivideoon, joka aika lailla tiivistää hyvän ruuan ja paremman seuran aikaansaamat tuntemukset päässäni:

Mainokset

6 Responses to Tällä viikolla on tullut syötyä: lauantai 00079

  1. ill. sanoo:

    *TYKKÄÄ*

    biisistä erityisesti. koin jotain vastaavaa eilen illalla, mutta lääkkeistä johtuen muistikuva jäi vähän hämäräksi. kaikki jää joka tapahtuu sen jälkeen kun yölääke alkaa vaikuttaa. 8P

    kunnon pihvin syöminen kunnon pihviravintolassa on ollut mun ”to do” -listalla jo pitkään. ehkä kesällä toteutuisi..

    • Voisin kertoa myös omasta liskojen yöstäni, jonka aikaansai kaksi siideriä, mutta se olisi jo liian nyssöä.

      Kannatan pihvin syömistä. Muista: jokainen syöty kaalinpää on poissa pupuilta, kun taas pihvi ei.

  2. Tiina sanoo:

    Söin vähän aikaa sitten hevosen ulkofilepihvin. Ei hassumpaa.

    Tämä oli kyllä hiukan antikliimaksi tälle postaussarjalle, kun kuva puuttui. Häpeätkös?

    • Jotenkin härän syönti hiukan kirpaisi, kun kyseessä on kuitenkin kanssasonni. Hevoset taas ovat yksiä (%¤#:n kirppusäkkejä, joiden syönnistä en koe mitään tunnontuskia (pohjaan kokemukseni yhteen monista lapsuuteni erehdyksistä, nimittäin ratsastuskouluun).

      Tuskin on ensimmäinen kerta kun olen tuottanut pettymyksen. Eikö hävetä että et ole vielä oppinut sitä minusta? (ja kas näin hoidin homman kotiin taas kuin vain henkisesti 6 1/2 -vuotias osaa).

  3. ill. sanoo:

    ratsastuskoulu *reps*

    sehän on vaan tytöille!

    -henkisesti ”kaikkimullehetinyt”-teini

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: