Viikon googlenpalvelus II

Näin yöllä unta.

Todella monimutkaista ja monisyistä unta, joka toi mieleen jonkin scifi-leffan. Siinä oli vastakkain kaksi henkilöä, joista toinen oli hyvis ja toinen pahis.

Pahis oli onnistunut monistamaan itsensä jossain ihme-ulottuvuudessa, ja oli onnistunut hävittämään hyviksen olemassolon tältä tasolta. Mutta hyvis olikin jotenkin onnistunut siirtämään tietoisuutensa pahiksen massamieleen ja ilkkui sieltä pahista.

Pahis ei tykännyt tästä, vaan alkoi purkaa monistettuja kopioitaan löytääkseen juuri sen kloonin missä hyvis oli. Lopulta kaikki oli tuhottu mutta ilkkuminen jatkui, jolloin pahis tajusi äänen kuuluvan itsestään ja purki itsensä, jolloin kaiken hänen altaan paljastui hyvis.

Tähän liittyi tietenkin paljon enemmän juonenkäänteitä, korkeaa matematiikkaa ja kvanttifysiikkaa, mutta aivoni eivät suostuneet kertomaan niitä minulle.

Halusin tietää miten tämä kaikki oli selitettävissä, koska tajusin että jos nyt saan tämän unen kirjattua ylös, meillä on tässä unilogiikan mestariteos, joka on pääsylippuni Hollywoodiin.

Mutta ei.

Aivoni näyttivät minulle mitä tapahtuu, mutta ne eivät osanneet kertoa miten se tapahtuu. Joko mainitsin että uni oli lisäksi äänetön, eli en edes kuullut mitä päähenkilöt sanoivat?

Siksi jäätte paitsi jostain minkä mainoslause olisi varmaan ollut: ”Citizen Kane. Matrix. Interception. Ne kaikki valmistivat sinut tätä varten”.

Lohdutukseksi vastaan yhden googlettajan kysymykseen: ”pitääkö flunssaisena miehet siitä että nainen hoitaa niitä”.

Ei ja kyllä.

Ei, koska me olemme miehiä. Me kannamme maailmanpainon harteillamme ja otamme vielä kuun kantoon toiseen käteen. Me olemme puolustuksen ensimmäinen ja viimeinen linja. Joka hetki meissä elää talvisodan ihme, ja katselemme kelloa muistaaksemme ajan jolloin olimme kiitollisia itsellemme.

Nyt joku kämäinen flunssa-virus kohtelee meitä kuin henk.koht. muoviankkaansa vankilan suihkussa. Pitääkö tätä faktaa korostaa vielä paapomisella ja kanakeitolla?

Kyllä, juuri äsken mainituista syistä. Tietenkin me näyttelemme kovista, mutta oikeasti pidämme mahdollisuudesta kerrankin olla hellyyden ehdoilla ja antaa jonkun muun kantaa vastuun.

Paitsi jos tauti jatkuu pitkään, jolloin se alkaa nakertaa itsetuntoamme alfa-uroksena. Tällöin paapominen vain pahentaa tilannetta. Tämä on usein henkilökohtaista, mutta sen huomaa siitä kun esim. dvd:iden katselu ei enää maistu miehelle.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: