Matkalla 2010, osa IV vs. Lauantai-dilemma 00037

Muinaiset kreikkalaiset tajusivat aikoinaan että kaksi asiaa tässä maailmassa saa aikaan kaiken muun: rakkaus ja valta.

Kumpaakin tavoitellaan ja kumpikin halutaan säilyttää hinnasta välittämättä.

(Ainoastaan venäläiset aikoinaan yrittivät kyseenalaistaa tätä perustotuutta väittämällä että ”kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan”.

Tämä ei ole totta, mutta puolustukseksi pitää sanoa että kukapa meistä ei olisi pikku vodkapäissään huudellut kaikenlaista?)

Alussa esittämäni totuus tuli mieleen tänä kesänä matkatessani junalla ja autolla. Puhutaan ensin junamatkasta, se on opettavaisempi.

En mainitse asemavälejä suojellakseni viattomia, jos heitä nyt yleensä olikaan junan matkassa.

Jouduin joka tapauksessa seuraamaan ja kuuntelemaan usean tunnin ajan edessäni tapahtuvaa kolmen sukupolven ylitse ulottuvaa uusio-perheen ytimen hidasta ja tuskallista purkautumista.

Näytelmän tarjosivat mm.

– mummo, joka yritti pitää ryhmän koheesiota hallussaan, mutta ikävä kyllä kemia on aina kohdellut häneen luottavia pikku narttuinaan

– teinipoika, jonka joka toinen sana osoitti että koulujen seksikasvatus ei ole mennyt hukkaan

– äiti, jonka arvovalta oli lakannut äsken mainittuun jo kauan sitten, mutta yritykset käyttää sitä eivät

– pikkutyttö, joka olisi juossut kahdeksikkoa duracell-pupun ympäri

– sekä muita sivuhahmoja, joiden mainitsematta jättäminen johtuu vain siitä, että he vain korostivat äsken mainittujen ominaisuuksia omalla värittömyydellään.

Tarina kulki suunnilleen seuraavaa rataa: pikkutyttö ärsytti riehumisellaan teinipoikaa joka yritti nukkua, teinipoika osoitti ärtymyksensä, äiti yritti saada pikkutytön hiljaiseksi, mummo yritti keksiä tekemistä pikkutytölle jotta tämä rauhoittuisi, teinipoika osoitti lisää ärtymystään, äiti nuhteli tätä, pikkutyttö alkoi riehua taas koska häntä ei huomioitu jne.

Tarinan ratkaiseva hetki kuitenkin tuli kun mummo suuttui teinipojalle, ja uhkasi antavansa tälle piiskaa. Teinipoika antoi ymmärtää pilkallisesti että sopii yrittää. Mummo kommentoi takaisin että teinipojan isä sitten antaa piiskaa. Teinipoika vastasi ettei perillä odottava henkilö ole hänen oikea isänsä. Mummo sanoi että ei-oikea-isä rakastaa teinipoikaa silti.

Teinipoika vastasi aitoa surua äänessään ”eikä rakasta”.

Sitten automatkaan. Kaverini ajoi, oli kaunis kesäilta, ei mitään kiirettä minnekään ja kuuntelimme hiljaa Juice Leskista c-kaseteilta. Piste.

Nyt sitten varsinaiseen dilemmaan: VR yrittää saada ihmiset matkustamaan erinäisillä tarjouskampanjoilla. Niissä on yleensä jippona se, että saadakseen niitä pitää matkustaa kauas. Tämä myös merkitsee että pitää matkustaa kauan.

Miten voisimme saada VR:n lanseeraamaan lasten-, video-, neuvottelu- sekä ravintolavaunujen lisäksi draamattomat-vaunun, joissa porukka olisi velvoitettu olemaan hiljaa ja antamaan muille rauhan?

Lopuksi vielä kappale, jossa myös esitetään hyviä kysymyksiä: Ke ja ”Strange world”

Mainokset

10 Responses to Matkalla 2010, osa IV vs. Lauantai-dilemma 00037

  1. Kaisa sanoo:

    Ja yksi surumielisen traaginen asia lisää: taas yksi video jossa on kaunis androgyyninen poika.

    Oikeastaan olisi järkevintä jos tuo lopputoivomasi keikautettaisiin toisin päin: saataisiin meille draamaan taipuvaisille ihmisille oma vaunu. Suomessa suurin osa ihmisistä kykenee matkustamaan hiljaa paikoillaan, me suurisuiset ja tuijotukseen tottuneet kyllä mahtuisimme omaan vaunuumme. Minä ainakin käyttäisin sellaista vaunua aina, kun lasten kanssa olisin liikkeellä. Paitsi että VR on kyllä hinnoitellut itsensä ulos minun lompakoltani, joten ainoa yleisö minun ja lasten road show’lle on alla vilistävä asfaltti.

    • Mutta todella surumielistä on että hän osasi puhua delfiineille, mutta ei koskaan saanut uimamaisterin papereita.

      Tuossa voisi olla seuraava VR:n Iso Juttu: palkataan työttömiä, suoraan teatterikorkeakoulusta valmistuneita thespiaaneja esittämään arkielämän draamaa ruuhkajuniin. Joskin parin matkustuskokemuksen perusteella en ole ihan varma josko noin itse asiassa tehdään jo nyt….

  2. Polga sanoo:

    VR ei halua matkustajia, jotta se voisi ajaa toimintojansa vielä alemmas (mikäli mahdollista). Ei siis kannata matkustaa junalla, ainakaan kotomaassa. Suosittelen Keskimmäisen Juuroopan rautateitä; mukavaa, halpaa ja kotoista – eikö olekin outoa?

    Jo muinaiset roomalaiset tiesivät miten VR:lle käy: samoin kuin muinaiselle Roomalle!

    • Oikeasti kaipaisin PIKAjunia, en näitä kotimaisia pikajunia. Eli siis sellaisia junia jotka lähtevät pisteestä A ja pysähtyvät seuraavan kerran pisteessä B.
      Nykyään ärsyttää kun pitää pysähtyä jokaikisellä himphamppu-asemalla, vaikka kyytiin tulisi vain mummo ja tämän kolmijalkainen koira.

      Ymmärrän että Keski-maan-Euroopan pikkumaissa on helpompi luoda pikayhteyksiä lyhyiden välimatkojen vuoksi, mutta eikö juuri pitkien etäisyyksien maassa pitäisi panostaa nopeuteen? Kyllä minä olisi valmis maksamaan siitä että matka esi-isien Kaenuuseen olisi pari tuntia nopeampi.

  3. Waldorf sanoo:

    Miten kävikään VR:n tähän mennessä parhaalle keksinnölle, hiljaiselle vaunulle? Koko vaunutyyppi lakkautettiin, kun väki ei mainostuksen puutteessa tiennyt moisen olemassaolosta ja koska vaunussa ei oikeasti kielletty kännykän, vuotavien kuulokkeiden ja sinappikoneiden käyttämistä. Pääasiallisesti syytän kuitenkin vaunun epäonnistumisesta yksinomaan karjaalaisia, jotka eivät perkele vain osaa olla hiljaa aamujunassa.

    • Ongelma oli siinä, että kukaan ei joko kuullut ilmoituksia hiljaisista vaunuista karjalaisen puheensorinan vuoksi tai sitten kaiuttimet eivät toimineet (on meinaan ainakin HKI-TKU-välillä ollut jos jonkinnäköistä pikkuelektroniikka-ongelmaa junissa).

      Tiedän että jotkut tykkäävät keskustella, jopa junissa, ja olen valmis hyväksymään sen. Mutta keskustelu saisi luvan olla hillittyä, ei HÖRÖ HÖRÖ KATO NII JOO KATO MUISTATSÄ KAI SÄ MUISTAT NO MUISTATHAN SÄÄ KATO…ai niin, caps lock-päivä loppui jo.

  4. Waldorf sanoo:

    Tässä voisi tietysti tylsästi sanoa, että ennen vastaamista pitää määritellä ”tytöt” ja että jos tätä kysyy maamiesseuran kudontapajalla, niin et varmaankaan halua nähdä, mutta taidan kuitenkin jättää pikkukivan jutustelun tähän ja mennä keittämään kahvia.

    • Itse asiassa kuitenkin jäi miettimään karjaalaiset vs. karjalaiset-stand up-komiikkaa: ”Karjaalaiset rypyttää karjalanpiirakat näin, kun taas karjalaiset rypyttää karjalanpiirakat näin. Ja ootteko huomanneet miten karjaalaiset valittajaeukot itkee näin, mutta karjalaiset valittajaeukot itkee näin?”

      Hitsi, vieläköhän ne buukkaa Bomban talolle esiintyjiä..?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: