Mein metaphysische kampf

Hyvän ja pahan taistelu ei ole ainoa mitä käydään jatkuvasti.

Itse asiassa niiden välinen kamppailu  on esillä jatkuvasti vain koska molemmilla on varaa todella hyviin pr-toimistoihin (oikeasti ne vain lähettelevät toisilleen kirjeitä, joissa kehotetaan toista osapuolta lopettamaan väitökset siitä että Voima on heidän puolellaan suurempi).

Oikeasti se metafyysinen taisto, johon ihmiset osallistuvat jatkuvasti, on epämukavuuden ja mukavuuden välillä.

Huomaatte sen joka päivä, mutta ette tajua sitä välttämättä.

Aurinko paistaa, mutta teille tulee hiki. Riisutte vaatteitanne helpottaaksenne oloa, mutta sitten vilustutte. Saatte sairaslomaa, mutta vietätte sen erittäen kaikista aukoista haisevaa limaa. Ja niin edelleen.

Pahinta ei ole se, että olette vain teitä suurempien voimien pelinappula kosmisessa sodassa jota ette voi täysin ymmärtää, vaan että kyseessä on kosminen sissisota; juuri kun odotatte hyökkäystä vähiten, vihollinen suorittaa taktisen iskun, ja katoaa kuin aave.

Otetaan nyt vaikkapa google-hakujen vuoksi miespuolisen pornostaran ura: kauniita naisia, jatkuvaa puputtamista sekä miljoonien miesten kateus.

Ikävä kyllä tuo on sama kuin sivelisitte itsenne hunajalla, menisitte istumaan muurahaispesään ja kuvaisitte kaiken youtubeen.

Olen nähnyt miehistä parhaitten vapauttavan nitriitti-oksidia autonomiseen hermostoonsa, että veri täyttäisi corpora cavernosan, ja jotta lopulta he voisivat päästää dopamiinia nisälisäkkeeseensä.

Ja tämän kaiken he ovat tehneet naisten kanssa, joita kutsuisin ”rubensiaanisiksi”, mutta Pieter Pauwel Rubensilla olisi tarvinnut kohtuullisen kokoisen kappelin seinän heidän maalaamisekseen.

Epämukavuus suorastaan rakastaa tuollaisia tilanteita.

Eli: Jos haluatte elää nähdäksenne toisen päivän siten että voitte katsoa itseänne peilistä, ja vieläpä muutenkin kuin tarkistaaksenne puraistiinko teistä äsken jotain, hankkikaa työ joka lähtökohtaisesti on syvältä ja poikittain.

Ultimaattinen työnkuva voisi olla maatalouslomittaja maitotilalla, ja maitotonkkien sijaan maito toimitettaisiin meijeriin siivilällä.

Meijeri voi sijaita ihan missä vain 5 – 30 kilometrin päässä. Mielellään isohkon moottoritien takana, mutta jos tämä ei ole mahdollista, siivilän reikiä voidaan laajentaa manuaalisesti.

Tuossa tilanteessa mukavuudella on ylilyöntiasema, ja on exponentiaalisesti todennäköistä jokaisen työpäivän jälkeen että samalla maitotilalla työskentelevät sekä seksikäs eu-tukientarkastaja että seksikäs harjoittelija emäntäkoulusta, jotka eivät voi olla tuntematta vetoa teidän kaltaiseenne poloiseen. Tai toisiinsa…

Ainoa poikkeus metafyysisissä taisteluissa on it-tuki, jossa vastakkain ovat ainoastaan homman imeminen ja homman haiseminen, mutta se on jo toisen tarinan paikka.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: