Henkilökohtaisesti 00002

Haluatteko kuulla hauskan jutun? Siinä on myös opetus mukana.

Kaverini pyysi minua etsimään viime perjantaina Kaleva-lehden. Siinä oli juttu ”Pelekääkkö Hellapolliisia”, johon kaverini liittyy (ja en ole niin iso ihminen ettenkä mainitsisi että se on ”pelekääkkö nää”).

Hän oli jo yrittänyt löytää lehteä isosta tavaratalosta, mutta sitä ei heillä jostain syystä ollut. Lupasin käydä katsomassa lehteä Helsingin keskustasta. Akateemisessa kirjakaupassa oli Kaleva, mutta se oli torstailta. Myyjäkin hämmästeli miten heillä ei ole tuoreinta numeroa. Tässä vaiheessa hämähäkkivaistoni hiukan kihelmöi, mutta en reagoinut siihen. Kävin katsomassa lehteä tavaratalon puolelta, mutta sielläkin oli vain torstain lehteä. Hämähäkkivaisto oli hiukan villimpi.

Kävin kirjakaupoissa ja kioskeilla, mutta heillä ei ollut Kalevaa ollenkaan myynnissä tai se oli torstailta. Mitä ihmettä siis tekisin? Hetkinen! Vanhemmat asuivat Kalevan primääri-jakelualueen luona, hehän voisivat ostaa lehden. Hämähäkkivaisto yritti viestiä jotain mutta en piitannut siitä, ja soitin äidille pyytääkseni lehden ostoa.

Myöhemmin äiti ilmoitti minulle saaneensa lehdet ja (tässä vaiheessa hämähäkkivaisto alkoi tanssia tarantella-tanssia takaraivossani) kysyi onko minun kaverini siis yksissä tämän Katin kanssa? ”Juu, miten niin?” No etkö sinäkin voisi alkaa seurustelemaan jonkun yksinhuoltajan kanssa jolla on jo lapsia, kun ei noita lapsenlapsia muuten taida tulla, heh heh?

(Ja hämähäkkivaisto pysähtyi kesken jazz-käsien elehdinnän vain sanoakseen ”mitä minä sanoin?”)

Selvisin nerokkaalla retoriikalla, joka nauhalta purettuna kuulostaisi suunnilleen ”öh joo no katotaan mitä tässä nyt saadaan aikaan.”

Joten hyvästit ”tärkeintä on että sinä olet onnellinen” ja tervetuloa piilomerkitykselliset kysymykset, joiden pointti on ”miksi minä olen ainoa meidän suvusta jolla ei ole lapsenlapsia?”.

Ei hauskaa? No ehkä tuo olisi hauskempaa jos olisitte olleet paikalla.

Opetus? Karma on anti-demografinen. Teinejä saa tulittaa vitseillä koko täyslaidallisen edestä. Aikuisia saa haukkua jos saa niiltä puheenvuoron. Mutta yritäpä vääntää vitsiä vauvoista tai vanhuksista kronologisesti ansioituneista yksilöistä, niin luvassa on ns. seuraamuksia.

Siksi yritän nyt seuraavan viikon ajan pitää matalaa profiilia Turussa, jossa työskentelen Turun Sarjakuvakaupassa; olen Hectorin näköinen myyjä, joka lukee MySQL-opasta/dekkaria. Meillä on myöskin Kake Randelinin näköinen myyjä, mutta se on jo toinen tarina.

Jos tulette käymään, saatan kertoa sen teille.

Advertisements

4 Responses to Henkilökohtaisesti 00002

  1. Waldorf sanoo:

    Voisiko joku ystävällisesti perustaa maahan Lapsettomuuden valinneiden lasten vanhempien tukiyhdistyksen? Hankkisin seuraavaksi äitienpäivälahjaksi yhden ainaisjäsenyyden…

    • Tähänkin ongelmaan on olemassa ratkaisu, joka tepsii yllättävän moneen eri elämän osa-alueeseen. Tarkemmin sanoen ”kolme yksinkertaista sanaa: minä olen homo”.
      Tai siis toimisi, jollei parisuhteen sisäinen adoptio olisi menossa lainsäädännöllisesti läpi; hitto vie näitä avarakatseisia ja edistyksellisiä lakeja…

      ”Mikset sinäkin voisi iskeä sellaista kivaa keski-ikäistä miestä, joka huomasi vasta usean aviovuoden ja kahden pikkulapsen jälkeen että pelaa vastapuolen pussiin?”

      Jep, me ollaan nesteessä.

  2. Kaisa sanoo:

    Vastustan. Tätä blogia ei löydy blogilistalta, miksei? Kun sattuu olemaan yksinhuoltaja, jolla on lapsia ja joka tekee hyvää ruokaa, niin olisi kätevää kun kaikki seurattavat tosiaan löytyisivät naps, näin.

    Ja hämähäkkivaisto kuiskii että sinä saattaisit tietää miksi Mozillan osoitepalkkiin about:robots kirjoitettuani näkyviin tulee jotain varsin mielenkiintoista.

    • Koska toisin kuin sarjakuvien supersankarit, minä en onnistu pelastamaan maailmaa JA ylläpitämään sosiaalisia verkostojani yhden päivän sisällä.
      Päivitän blogin blogilistalle tällä viikolla, nou hätä 🙂

      Tietenkään en mitenkään voi kommentoida suunnitelmia mitenkään, mutta koska tykkään lainata muista kirjallisista lähteistä, tässä ote Ray Bradburyn Zero Hour-tarinasta: ” I gotta go now, mom, if we’re gonna have the invasion. … But I’ll be sure it won’t hurt very much.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: