Henkilökohtaisesti 00001

Monet ystävistäni ovat multiploituneet viime aikoina. Kyllä, ihan meioosin kautta, ei tämä mikään tieteistarina sentään ole (spoilerivaroitus: he ovat siis saaneet vauvan.)

Tämä on saanut miettimään. Ei niinkään vauvantekemistä, mikä ilmeisesti on aika hauskaa päätellen siitä kuinka paljon siitä löytyy materiaalia netistä, vaan siitä seuraavaa vaihetta, vauvan kasvattamista.

Enkä epäile hetkeäkään etteikö ystävieni pikkutoukista kasva kauniita apolloperhosia (saan sanoa noin koska he ovat liian väsyneitä lukemaan tätä). Tuntemukseni koskevat minua.

Jos potentiaaliselle vanhemmuudelleni tulisi antaa jokin kategoria, se olisi ”kuninkaantekijä”.

Normaalit vanhemmat antavat lapsilleen puhdasta rakkautta ja ehdottoman tunteen siitä, että he ovat aina paikalla. En usko että itse kykenisin tuohon. Ei sillä ettenkö välittäisi jälkikasvustani, ja huolehtisi hänen jokaisesta tarpeestaan. Ongelma on juuri siinä että kykenisin vain välittämään.

Rakkaus on minulle liian ehdotonta. Se vaatii että luotat johonkin niin paljon että paljastat itsesi sille ja luotat siihen ettei se koskaan satuta sinua tahallaan tai tahattomasti. Rakkaus on siis maailmankaikkeuden tapa houkutella sinut lähemmäksi maahan maalattua ristiä, ja jossain kuuluu hiljaa ”ei vielä…ei vielä…ei vielä…ei vielä…”

Joten minä välitän. Huolehdin että rakkailtani ei koskaan puutu mitään ja että he ovat suojassa, mutta en saata itseäni vaaraan.

Jos minulla siis olisi lapsia, pitäisin heistä huolen, antaisin heille kaiken tarpeellisen että he pärjäisivät maailmassa, senkin jälkeen kun minua ei enää ole, mutta en kykenisi antamaan rakkautta. Pojalle hankkisin kitaranopettajan heti kun etusormi-peukalo-ote alkaisi olla tarpeeksi vahva, ja tytölle soittaisin venäläisten romaanitaiteen osaajien äänikirjoja jo hänen kohdussa ollessaan.

Heistä tulisi oman alansa parhaita, ja he saisivat kyvyillään valtaa ja mammonaa, mutta olisiko heillä sydäntä käyttää niitä oikein?

Vauvaan johtavaan yhtälöön tarvitaan tietenkin yleensä toinenkin tekijä, mutta ihmismieli on omituinen. Se ei muista mitä se sai vaan sitä jäytää aina taustalla ajatus siitä mitä olisi voinut olla. Siksi mikään saavutus tai arvonimi ei kumoa sitä onttoa tunnetta, että jotain mihin olit oikeutettu, jäi sinulta saamatta.

Mutta minusta tulisi loistava kummi. Käyttäisin kuninkaantekijän kykyjäni, mutta en onnistuisi pilaamaan onnellista lapsuutta. Ainoa kummityttöni mm. ratkoi ensimmäisellä luokalla kolmannen luokan matemaatiikan tehtäviä, ja ylpein hetkeni taisi olla kun hän sanoi että ”pojat ovat idiootteja”; niin he ovat prinsessa, niin he ovat.

Eli jos kuitenkin olette tarpeeksi pirteitä jaksamaan tänne asti: olen käytettävissä.

Mainokset

6 Responses to Henkilökohtaisesti 00001

  1. Polga sanoo:

    Tuota, voisitko alkaa mun kummiksi??? Vaikka siis olen kapana, siksi tarvitsisin kummia juuri nyt!

    • Tällaisina hetkinä TODELLA kaipaan aikoinaan jonnekin kadottamaani luokkasormusta. Tiesin että jonain päivänä joku suutelisi sitä ja kutsuisi minua kummisedäksi. Noh, palataan asiaan jahka löydän sormukseni…

  2. Waldorf sanoo:

    Menen tästä peiton alle kuuntelemaan Jonna Tervomaan Yhtä en saa -biisiä repeatilla. Kiitos ja anteeksi.

  3. Saanko myös suositella Maija Vilkkumaan ”ei ikinä sun”-kappaletta? Jos kerran antaa mennä, niin antaa mennä sitten kunnolla.

  4. MK sanoo:

    Mä voisin liittyä tähän yninään tuntemalla syyllisyyttä siitä, ettei meillä ole vielä vauvaa. Potentiaaliset kummit kärsivät. Ja ne, jotka eivät haluaisi kummeiksi, jännittävät että koska se vauva tulee ja eihän se vaan pyydä mua.

    Kaija Koo: Kylmä ilman sua

    • Ei kai kummiudessa ole mitään pahaa? Omalla taholla kummiuteni on jäänyt lähinnä lahjojen antamiseen, eli helpoimman kautta. Sitten kun lapsi on kypsempi, aletaan puhua Cthulhusta.
      Vai onko joku jättänyt minulle kertomatta jotain? Joudunko luovuttamaan paremman munuaiseni kummilapselleni kun hän täyttää 18, ihan vaan varmuuden vuoksi? Mitä minulle on TAAS jätetty kertomatta?!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: